Äitienpäiväksi saamani auringonkukka loistaa näin kauniisti. Vielä se on pystyssä vaikka vähän kallellaan. Toisenkin taimen sain melkein kukkimaan asti mutta se oli vähän keskemmällä pihaa ruukussa ja eräällä tuulella kuului vain naps ja se meni poikii. Tämäkin kasvaa ruukussa ja noita ukkosia kun oli niin pelkäsin että tämäkin katkeaa, muuta ei vielä, pystyssä kesti ainakin tämän viikon kelit.

En koskaan ennen ole asunut yksin. Nyt olen viikon verran harjoitellut yksin asumista ja odotellut koska iskee tyhjän pesän syndrooma. Lapsuudenkodista muutin suoraan miehelään ja viisi ja puoli vuotta sitten kun luovutin, niin muutin tähän yhdessä nuorimman kanssa. Eli tähän asti olen "en ole koskaan-pelissä" voinut sanoa etten ole koskaan asunut yksin mutta enää ne voi. Kuopus on kaiketi kotiutunut hyvin uuteen kotiinsa.

Mustikat on poimittu ja viinimarjamehut keitetty mutta käsityörintamalla tökkii. Vauvan nuttua aloittelin ja purkasin kun en saanut mielestäni hyvää aloitusta. Hyvään alkuun päästyäni unohdin napinläven ja taas purkasin. Ehkä se nyt napinläpineen siitä valmistuu.

Ainakaan langanpuutetta ei voi syyttää siitä että käsityöt tökkii. Nämä löydetty heinäkuussa Karnaluksista.

Nämä tarttuivat matkaan Tallinnan vanhastakaupungista. Virolaista ja Liettualaista villaa.